Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa 4.7.2017 käsitellään ammattikoulutusta koskevaa uudistusta.
Reijo Rautauoman säätiö toimittaa Logistiikan Maailma verkkoainestoa ja haluaa näin osaltaan olla tukemassa käytännönläheisen ja kaikille vapaasti käytössä olevan tiedon ylläpitämistä verkossa. Asiantuntijoiden tuottama ajantasalla oleva tieto logistiikan alasta palvelee niin opettajia, oppilaita kuin työelämässä toimivia.
Tutustu Logistiikan Maailmaan.
Helsingin Sanomien pääkirjoitus alla.
Julkaistu 4.7.2017
EDUSKUNNAN asialistalle ehti ennen kesälomia yhtenä viimeisistä päätöksistä ammatillisen koulutuksen uudistaminen. Kyseessä on yksi hallituksen osaamisen kärkihankkeista. Se kirvoitti kansanedustajilta vielä viime viikollakin paljon enemmän puheenvuoroja kuin kansaa ehkä enemmän kuumottava aihe, viisarien siirtely edestakaisin kesäajan takia.
Opetusministeri Sanni Grahn-Laasosella (kok) oli syytä iloita siitä, että suurin koulu-uudistus liki kahteenkymmeneen vuoteen saatiin läpi, kun edellisessä hallituksessa se kaatui riitoihin. Tosin opposition mukaan uuteen lakiin ammatillisesta koulutuksesta jäi joukko valuvikoja. Myös koulutuksenjärjestäjistä ja yrityksistä riippuu pitkälti, miten oppimista yhä enemmän työpaikoille vievä uudistus lopulta pannaan toimeen ja miten hyvin se onnistuu.
Pilviä onnistumisen tielle tuovat noin 200 miljoonan euron menoleikkaukset, joiden takia opettajia ja muuta henkilöstöä on jo irtisanottu. Myös kouluverkko supistuu yhä. Kuntaliiton mukaan uudistus merkitsee 84 miljoonan euron lisäkustannuksia.
Reformin avainkäsitteitä ovat sinänsä vaikeaselkoiset sanat osaamisperusteisuus ja asiakaslähtöisyys. Ne tarkoittavat sitä, ettei tärkeää ole tutkinto sinänsä tai siihen käytetty aika vaan osaaminen, sekä sitä, että koulutuksen tulee palvella asiakkaita eli opiskelijaa ja työelämää.
Peruskoulun päättävästä ikäluokasta lähes puolet jatkaa ammatilliseen koulutukseen, jossa on nyt noin 300 000 opiskelijaa. Opiskelija huomaa ensi vuoden alusta toteutettavan uudistuksen ensimmäiseksi siitä, että koulutukseen hakeudutaan nyt joustavasti pitkin vuotta – joskin peruskoulusta juuri valmistuville ja ilman toisen asteen tutkintoa oleville säilyy kevään yhteishaku.
Tarjolla on vastedes vähemmän mutta entistä laaja-alaisempia tutkintoja, kun niiden määrä laskee 351:stä 164:ään. Uudistus palvelee työelämän muutosta. Erikoistuakin voisi yhä tutkintojen sisällä.
Jokaiselle opiskelijalle on määrä laatia henkilökohtainen opetussuunnitelma, jonka tahtiin hän etenee ja myös valmistuu kenties nopeammin tai hitaammin kuin perinteisessä kolmessa vuodessa. Vauhti riippuu myös siitä, mitä opiskelija osaa entuudestaan. Tosin peruskoulun päättävällä tuskin on kummoisia ammatillisia valmiuksia. Myöskään ammattia tai koulutusalaa vaihtavalta ei saa heppoisin perustein hyväksyä vanhentuneita oppeja osaksi uutta tutkintoa.
Opiskelu ja myös osaamisen näytöt tapahtuvat yhä enemmän työpaikoilla, mikä on tervetullutta koulukammoisille mutta vaatii paljon opettajilta ja työpaikkaohjaajilta.
Työssä oppiminen korvautuu hieman epämääräiseksi jääneellä koulutussopimuksella. Sen rinnalle jää myös perinteinen oppisopimus, jossa opiskelija on työsuhteessa ja saa palkkaa.
Koulutussopimukselle ei asetettu laissa mitään aikarajoja, joten jopa koko tutkinto voitaisiin ääritapauksissa suorittaa työpaikoilla. Tämä on nostanut huolen yleissivistävien opintojen puolesta. Uudistusta voikin siitä näkökulmasta moittia ajastaan jälkeen jääneeksi jo syntyessään, sillä ammatillista ja yleissivistävää koulutusta tulisi pikemminkin lähentää kuin loitontaa umpiperien välttämiseksi.
Reformissa myös rahoitus muuttuu tuntuvasti niin, että enää vain puolet on niin sanottua perusrahoitusta ja puolet palkitsee tutkinnoista ja työllistymisestä. Toivottavasti se ei houkuttele kouluja valikoimaan vain niiden kannalta helppoa oppilasainesta.